HUSLAB

Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan

Alkalinen fosfataasi, plasmasta

4587 P -AFOS

Tiedustelut

Meilahden sairaalan laboratorio, puh. kanslia (09) 471 72579, työpiste 74304, päivystysaikana 72645

Yhteyshenkilöt

kemisti Aija Helin: aija.helinathus.fi / (09) 471 73846 / 050 427 2475 ja lääkäri Lasse Uotila: lasse.uotilaathus.fi / (09) 471 74306 / 050 427 1548

Näyteastia

Li-hepariiniputki 5 ml

Näyte

0.5 ml Li-hepariiniplasmaa, lapset vähintään 0.1 ml. Hemolyysi häiritsee määritystä. Lähetys huoneenlämpöisenä, mikäli perillä vuorokauden kuluessa. Näyte säilyy jääkaapissa viikon. Pitempiaikaista säilytystä varten näyte pakastetaan.

Menetelmä

Fotometrinen, IFCC:n suosituksen mukaan. Akkreditoitu menetelmä.

Tekotiheys

Päivittäin, kaikkina vuorokauden aikoina

Tulokset valmiina

Samana päivänä

Viitearvot

lapset, 0 - 14 vrk 60 - 275 U/l
15 vrk - 1 v 115 - 460 U/l
2 - 5 v 115 - 390 U/l
6 - 7 v 115 - 460 U/l
8 - 9 v 115 - 345 U/l
pojat, 10 - 11 v 115 - 335 U/l
tytöt, 10 - 11 v 115 - 435 U/l
pojat, 12 - 13 v 125 - 405 U/l
tytöt, 12 - 13 v 90 - 335 U/l
pojat, 14 - 15 v 80 - 445 U/l
tytöt, 14 - 15 v 80 - 210 U/l
pojat, 16 - 18 v 55 - 330 U/l
tytöt, 16 - 18 v 35 - 125 U/l
aikuiset, yli 18 v 35 - 105 U/l

Tulkinta

Aikuisilla plasman alkalisen fosfataasin (P -AFOS) pääosa on normaalisti maksaperäistä, mutta myös luustoperäistä entsyymiä esiintyy. Kasvuikäisillä lapsilla luustoentsyymi on vallitseva. Plasman koholla oleva entsyymiaktiviteetti on myös tavallisimmin maksa- tai luustoperäistä. Raskauden loppuvaiheessa P -AFOS nousee istukkaperäisen entsyymin vaikutuksesta.

Selvästi kohonnut maksaperäinen AFOS esiintyy erityisesti sappistaasissa. Ekstrahepaattisessa staasissa (sappikivet, pankreaskarsinooma) tavataan korkeimmat nousut (10 – 12 - kertainen). Intrahepaattisessa staasissa (maksametastaasit, sappiteiden tulehdus, eräät lääkeaineet) nousu on yleensä lievempi (2 – 3 -kertainen). Akuutissa hepatiitissa nousu on yleensä kohtalainen, joskus korkea.

Luustoperäinen entsyymi nousee tiloissa, joissa esiintyy lisääntynyttä osteoblastien aktiivisuutta. Korkeimmat aktiviteetit (10 - 25 -kertainen) esiintyvät Pagetin taudissa ja osteogeenisessa luusarkoomassa. Riisitaudissa, luustometastaaseissa, osteomalasiassa ja hyperparatyreoosissa esiintyy kohtalaisesti kohonnutta aktiviteettia (2 - 4 -kertainen). Suolistoperäisen entsyymin kohoaminen voi johtua suoliston kasvaimista, paralyyttinen ileus-tilasta tai nekroosista, mutta liittyy tavallisimmin maksa- tai munuaistautiin.

Joskus kohonnut P -AFOS on peräisin keuhkoista (infarkti, pneumonia), munuaisista (nefriitti), haimasta (pankreatiitti) tai tuumoreista. Kasvaimet voivat erittää istukkatyyppistä (Regan), itusolutyyppistä (Nagao) tai muita poikkeavia (mm. Kasahara) isoentsyymejä. Kohonnut P -AFOS voi johtua myös entsyymin ja immunoglobuliinin kompleksista, joka eliminoituu hitaasti.

Alle 4-vuotiailla lapsilla voi esiintyä ns. transientti hyperfosfatasemia, jossa P -AFOS on selvästi koholla. Entsyymi on osaksi luusto-, osaksi maksaperäistä. Entsyymitaso normaalistuu ilman mitään hoitoja.

Selvästi alentunut (alle 10 U/l) P -AFOS voi johtua perinnöllisestä entsyymipuutoksesta (hypofosfatasia). Lievemmin alentunut arvo voi liittyä hypertyreoosiin.

Uudet pohjoismaisen NORIP-projektin (Nordic Reference Interval Project) tulosten mukaiset aikuisten viitearvot otettu käyttöön 29.4.2004. Menetelmä on muuttunut IFCC:n suosituksen mukaiseksi (International Federation of Clinical Chemistry) ja sen tulostaso on noin 46 % aikaisemmasta tasosta.

Tutkimus P -AFOS päivitetty 31.03.2014 / AH

Sivun alkuun

© HUSLAB-liikelaitos. Ohjekirjajärjestelmästä vastaa Janne Suvisaari.
Ohjekirjasivuston viimeisin automaattinen päivitys: 24.09.2014 klo 03:16.